torstai 20. kesäkuuta 2019

Apurahatutkijana työelämän marginaalissa?


Jyväskylän yliopisto linjasi uudessa strategiassaan, että se ”tukee opiskelijoiden ja henkilöstön hyvinvointia, kehittymistä ja kestäviä työuria.” Syksyn 2018 kampuskierroksilla yliopiston johto lupasi panostaa apurahatutkijoiden aseman parantamiseen. Odotamme edelleen konkreettisia ehdotuksia ja toimenpiteitä, joiden myötä apurahatutkijoita kohdeltaisiin osana yliopistoyhteisöä ja eri yksiköissä.

Viime vuoden joulukuussa julkaistussa kannanotossaan Jyväskylän yliopiston tieteentekijät JYTTE listasi keskeisimpiä apurahatutkijoita koskevia epäkohtia ja esitti niihin ratkaisuehdotuksensa. Listalla oli sekä työpisteisiin liittyvät käytännöt, työterveyden puuttuminen, henkilökunnan sähköpostilistoille pääsy ja kuvattomat kulkukortit, oikeudet yliopisto sähköpostiosoitteeseen ja tutkijasopimuksen yksityiskohdat. JYTTEn esimerkin kannustamana myös Musiikin, taiteen ja kulttuurin tutkimuksen laitoksen tutkijat ry toimitti apurahatutkijan asemaa koskevan kannanottonsa yliopiston johdolle helmikuussa 2019. Kannanotto ja yliopiston tutkimuksesta vastaavan vararehtorin Henrik Kuntun vastaus ovat luettavissa yhdistyksen blogissa.

JYTTE peräänkuulutti yliopistoa selvittämään apurahatutkijoiden määrän ja heidän työpanoksensa, minkä (käytöstä poistuva TUTKA ja) uusi Converis-tutkimustietojärjestelmän parhaimmillaan mahdollistaisivat. Historian ja etnologian osalta tutkijayhdistyksen itse tekemien laskelmien pohjalta noin kolmasosa laitoksen JUFO-pisteistä vuodelta 2018 on kertynyt apurahatutkijana tai ilman rahoitusta olleilta. Julkaisumäärien ja pisteytysten tarkka laskeminen on hankalaa, koska julkaisuja on voitu tehdä pitkään useilla erilaisilla rahoituksilla. Yliopiston tuloksessa julkaisut näkyvät kuitenkin julkaisuvuonna, jota sikäli voi pitää yhtenä mittarina. Converiksen julkaisumääriä ja erilaisilla rahoituksilla, tai ilman apurahaa ja palkkaa, tehtyä tutkimusta ja sen vaikuttavuutta olisi helpompi arvioida, mikäli julkaisujen lisäksi erilaisten rahoitusmallien ja apurahatutkijoiden määrä olisi avoimesti tiedossa laitos-, tiedekunta- ja yliopistotasolla. Esimerkiksi laitoskokouksissa henkilökunnan määrä on perinteisesti esitelty tarkasti, mutta apurahatutkijoiden määrät vain arvioina.

Humanistis-yhteiskuntatieteellisen tiedekunnan vuosiraportissa 2018 ”rahoitusmallin mukainen kilpailtu tutkimusrahoitus” on tilastoitu ja taulukoitu euron tarkkuudella, mutta säätiörahoitusta hankkeineen ja henkilökohtaisine apurahoineen ei. Vuonna 2018 tiedekunnassa mainitaan olleen 46 hanketta ja lukuisia säätiöiden rahoittamia tohtorikoulutettavia. Näiden lukujen tarkemman avaamisen pitäisi olla itsestäänselvyys, koska niillä on suora yhteys muun muassa tiedekunnan julkaisumääriin, jotka taasen on raportoitu kappaletarkkuudella. Voidaan kysyä, kuinka yliopiston tuloksellisuutta, niin laitosten, tiedekuntien kuin koko yliopiston osalta, voidaan johtaa tiedolla, mikäli tutkimustyön ja julkaisujen suhde tuloksen tekijöihin eli tutkijoihin ja näiden rahoitustilanteeseen on epäselvä?

Julkaisumäärien vertailu ei ole tarkoituksellista siksi, että luotaisiin kilpailuasetelmaa tuloksellisuudesta eri rahoitustilanteissa olevien tutkijoiden välillä, vaan siksi, että apurahatutkijoiden ja ilman rahoitusta olevien mutta silti laitosyhteisöissä toimivien tutkijoiden merkitys ja tulos tulisi ylipäätään näkyväksi. Avoimuus tehdyn työn ja sen mahdollistaneen hankitun rahoituksen läpinäkyvyydessä lisäisi huomattavasti (apuraha)tutkijoiden kokemusta siitä, että heidän työnsä on merkittävää tilastollisesti mutta eritoten laajemmin osana yliopistoyhteisöä. Juuri onnistumisen ja osallisuuden tunne, joka ilmenee esimerkiksi oman tutkimuksen näkyminen tilastoissa, on osa työhyvinvointia ja erityisen tärkeää henkisesti hyvin kuormittavassa tutkijamaailmassa. Apurahatutkijat jäävät myös vaille konkreettisia kiitoksia kuten bonuksia, joita joskus maksetaan yliopiston henkilökunnalle hyvistä tuloksista ja vuoden aikana tehdystä työstä.

On myös todettava, että apurahatutkijoiden kohdalla työterveyden puuttuminen on yksi merkittävistä epäkohdista, joka johtaa siihen, ettei kuormituksen seurauksena uupuneesta ja sairastuneesta apurahatutkijasta huolehdi kukaan. Työterveyspalveluiden ohella puuttuu myös mahdollisuus kehityskeskusteluun eli työssä kehittymisen arviointiin sekä tulevaisuuden näkymien ja tavoitteiden hahmotteluun yhdessä esihenkilön kanssa. Kaikkeen tähän tarjotaan lääkkeeksi vertaistukea, mikä ei valitettavasti tavoita läheskään kaikkia apurahatutkijoita, vaikka MELAn ja OJS-opintokeskuksen Hyvinvointia apurahatyöntekijälle –tehtäväkirjassa asiasta iloitaankin (Henttonen & Leinikki 2019). MELAn järjestämät hyvinvointikoulutukset ovat olleet osallistujamäärältään tiukasti rajattuja ja pääkaupunkiseudulla järjestettyjä.

Ilahduttavaa kuitenkin on, että ammattiyhdistyksen ja MELA pitävät esillä apurahatutkijoiden asiaa. Myös HELAn ja MUTKUn tutkijayhdistysten työ on noteerattu syksyllä 2018 toteutetussa JY:n tutkimuksen kokonaisarvioinnissa. Arviointiraportissa mainitaan, että nuoret tutkijat tekevät tutkimusteemat ylittävää yhteistyötä ja yhteishenki on selvästi hyvä. Samalla kuitenkin todetaan, että nuorten tutkijoiden järjestäytyminen myös osoittaa, ettei laitosjohto ole kyennyt ratkaisemaan nuorten tutkijan asemaan liittyviä kysymyksiä (University of Jyväskylä Research Evaluation Report 2018, 73).

Apurahatutkijan heikko ja epämääräinen asema ei kuitenkaan ole ongelma ainoastaan yliopistoyhteisön sisällä, vaan ilmenee myös suhteessa työttömyysetuihin. Apurahakauden päättymisen jälkeen työvoimaviranomainen voi pyytää työttömäksi työnhakijaksi ilmoittautuvalta tutkijalta selvityksen sekä siitä, mihin apuraha on myönnetty ja miten se on käytetty, että siitä, mikä tutkijan senhetkinen työtilanne on. On mahdollista, että apurahakaudella keskenjääneen artikkelikäsikirjoituksen kirjoittaminen voi riittää epäämään työmarkkinatuen kaltaiset etuudet, ellei tutkijalla ole esittää selkeää aikataulua siitä, missä aikataulussa hänen on tarkoitus käsikirjoitustaan työstää. Kärjistetysti: työvoimaviranomainen ottaa kantaa ainoastaan työllisyystilanteeseen, eikä toimeentuloon, ja halutessaan pitää kiinni oikeuksistaan rahoituksetta jääneen tutkijan on turvallisinta vakuuttaa, ettei tekeillä ole mitään mikä olisi mahdollista tulkita tutkimustyöksi.

Todettakoon tässä, että kaikki tässä kirjoituksessa esiin nostetuista epäkohdista ovat rakenteellisia, eikä niitä pystytä ratkomaan yksin yliopistoissa ja laitoksissa. Apurahasaajien hyvinvointi ja vertaistukitoimintaa kehittäneen hankkeen projektityöntekijät Henttonen ja Leinikki (2019, 40) muistuttavatkin, että ”[n]ykyiset tiedepoliittiset käytännöt jättävät apurahalla tutkivan yksin epävarmaan tilanteeseen. Vaikka epävarmuus on yksilön tunne, se on rakenteellisesti tuotettu.” Apurahatutkijan asemaan liittyvät ongelmat ovat monitahoisia ja niiden vaikutukset näkyvät sekä työyhteisöjen että yksilöiden arjessa. Siksi olisikin mietittävä yhdessä sekä rahoittajien että yliopistoyhteisön kanssa, miten epävarmuuteen ja epätasa-arvoon liittyvät kysymykset voitaisiin ratkaista ja millainen tiedepolitiikka tukisi apurahalla tutkivien työhyvinvointia ja jaksamista.

Musiikin, taiteen ja kulttuurin tutkimuksen laitoksen tutkijat ry
Historian ja etnologian laitoksen tutkijat ry

Lähteet:

Henttonen, Elina & Leinikki, Sikke (2019): Työhyvinvointa apurahalla tutkivalle. Tehtäväkirja. Helsinki: OJS-opintokeskus ja MELA.

University of Jyväskylä Research Evaluation Report 2018 (2019). Jyväskylä: University of Jyväskylä.




maanantai 18. helmikuuta 2019

Kannanotto apurahatutkijoiden aseman parantamiseksi

12.2.2019 tutkijayhdistyksemme otti kantaa apurahatutkijoiden asemaan. Viesti suunnattiin yliopiston vararehtoreille ja heistä Henrik Kunttu vastasi jo seuraavana päivänä vakuuttaen, että asiaa tullaan käsittelemään valmisteilla olevassa yhteisöllisen kehittämisen ohjelmassa. Olisikin hienoa, jos Jyväskylän yliopisto voisi olla toivomansa edelläkävijä apurahatutkijoiden oikeuksien saralla.


KANNANOTTO:
Apurahatutkijoiden ja muiden yliopistolla toimivien pätkätyöläisten asema on nostettava strategiatyön keskiöön!

Apurahatutkijoiden ja muiden akateemisten pätkätyöläisten asema on herättänyt viime aikoina paljon keskustelua. Myös Musiikin taiteen ja kulttuurin tutkimuksen laitoksella toimiva tutkijayhdistys Musiikin, taiteen ja kulttuurin tutkimuksen laitoksen tutkijat ry on kiinnittänyt huomiota siihen, kuinka nykyinen rahoitusmalli lisää akateemisen työn epävarmuutta ja paineita. Yhdistyksen riveissä on hiljattain käsitelty esimerkiksi työuupumusta ja apurahatutkijoiden eriarvoista asemaa verrattuna työsuhteissa toimiviin kollegoihin ja jäsenet ovat toivoneet, että esimerkiksi akateemisesta köyhyydestä puhuttaisiin nykyistä enemmän.

Kuvattomat ja kuvalliset kulkuluvat, puuttuvat matka-apurahat ja työtilat sekä työterveyshuollon puute ovat esimerkkejä asioista, jotka asettavat samassa työympäristössä toimivia ihmisiä eriarvoiseen asemaan. Kun tutkimusta rahoitetaan kasvavassa määrin ulkoisella rahoituksella, tulisi yliopiston myös hallinnon tasolla kiinnittää kasvavassa määrin huomiota siihen, miten ulkoisella rahoituksella työskentelevät saatetaan osaksi yliopiston muuta työyhteisöä.

Haluaisimmekin esittää, että eriarvoisuutta luovien tekijöiden poistaminen ja tasa-arvoisuuden lisääminen otettaisiin Jyväskylän yliopistossa nyt tehtävän strategiatyön keskiöön. Odotamme yliopiston hallitukselta selkeitä kannanottoja ja tekoja, jotka parantavat heikoimmassa asemassa olevien työyhteisön jäsenten asemaa.

Musiikin, taiteen ja kulttuurin tutkimuksen laitoksen tutkijat ry,

Puheenjohtaja Jani Ylönen
Varapuheenjohtaja Heta Marttinen
Tiedottaja Susanne Ylönen

...

Vararehtori Henrik Kunttu kiitti viestistä ja kirjoitti:

"Keskusteluun nostamanne asia on tärkeä ja yksi yliopistolaitostamme vakavimmin hiertävä kysymys. Viimeeksi JYU:n tutkimusta arvioinut kansainvälinen paneeli kiinnitti huomionsa apurahatutkijoiden asemaan.  Ongelmaan ei ole yksinkertaista ratkaisua, mutta ponnistelemme tosissamme, jotta Jyväskylän yliopisto voisi olla edelläkävijä suhtautumisessa apurahatutkijoiden oikeuksiin. Tätä asiaa tullaan edistämään valmisteilla olevassa yhteisöllisen kehittämisen ohjelmassa, joka on osa tulevaa strategiaamme.

Ystävällisin terveisin,
Henrik Kunttu"

perjantai 4. tammikuuta 2019

Vuoden 2018 tapahtumia

Vuonna 2018 tutkijayhdistyksen toiminta piti sisällään tuttuun tapaan niin viikottain ja kuukausittain toistuvaa ohjelmaa kuin myös yksittäisiä juhlia, työpajoja ja asiatapahtumia. Nauttia saatiin niin liikuntavuorosta kuin myös inspiraatio-olusista ja käsityöilloista. Asiasisällöllisesti vuosi sisälsi tapahtumia, kuten esimerkiksi vihapuhetyöpajan ja popularisointi-iltapäivän, sekä jo useampaan kertaan järjestetyn tutkimussuunnitelmien tuunaustyöpajan.

Tässä blogikirjoituksissa tarjoilemme muutamia kuvia vuoden varrelta.


Kevätpiknik Lounaispuistossa 31.5.2018

Kädentaidollisten iltapäivätee-tarjoilujen ohessa nautittuja kakkuja.

Liikuntavuoron edustuskuva.

Tutkijayhdistyksen toimintaa esittelevä lautapeli koekäytössä yliopistopäivillä 26.10.2018, Cafe Localissa.