 |
| Taustamateriaalia työskentelyn tueksi |
Torstai-iltana 12.5., kenenkään huomaamatta, supersankarit valloittivat Educan alakerran. Kaikki alkoi viattomasti siitä, että allekirjoittanut lupasi järjestää Taikun tutkijayhdistykselle sarjakuvatyöpajan testatakseen tehtäväpakettia ja saadakseen palautetta erilaisista metodeista
Näkymättömät-hanketta ajatellen. Neljän jälkeen paikalle alkoi valua edelleen tutkimus- ja työmoodissa olevia Taiteiden ja kulttuurin tutkimuksen laitoksen tutkijoita, jotka joutuivat altistumaan sille
taiteelliselle työskentelylle tieteellisen sijaan. Teemana oli oman osaamisen kartoittaminen ja aiheena supersankarit. Viittoja, salaisia identiteettejä, supervoimia - kahvi- ja teetaukoa unohtamatta - niistä oli iltapäivä koottu!
Viiden tutkijan voimin lähdimme liikkeelle orientoivien harjoitusten avulla, joiden tavoitteena oli yksinkertaisesti päästää kynä vapaasti liikkeelle; unohtaa normit ja säännöt, sillä kuten minulla on aina tapana työpajoissani sanoa: "Tätä ei voi tehdä väärin."
Aluksi hyppäsimme nostalgisiin hetkiin, kun tutkijat pääsivät käsiksi vahaliituihin. Mikä oli päivän väri? Mutta tärkein kysymys kuului kuitenkin "Millainen Barbapapa olisit?" Eri muotoisia, näköisiä ja värisiä hahmoja alkoi syntyä paperille. Myös piirtäminen voi tapahtua tajunnanvirtana, huomattiin. Vahaliidulla ei saanut tarkkaa viivaa, joten kenties ensimmäiset (ja pahimmat) ahdistukset täydellisyyden tavoitteluista alkoivat karista innokkailta tutkijoiltakin.
 |
| Essin Barbapapa on tutkija. |
Liiduista siirryttiin tusseihin ja toiselle epämukavuusalueelle: sen toisen, niin sanotun "väärän" käden käyttöön. Kolmen minuutin omakuva vapaasti tulkittuna aiheutti hämmentyneitä äännähdyksiä, kun jopa kynän pitoasentoa piti analysoida uudelleen. Kun viiva meni, minne halusi, mielikin alkoi vapautua paineista.
Piirrosten rinnalle syntyi tajunnanvirtaa syötesanoista "Minä olen..." Koko orientoiva alkuharjoitus tiivistettiin hahmoille kirjoitettuihin puhekupliin. Monet huomasivat työjuttujen ilmestyneen kuin vahingossa osaksi taiteellista prosessia, mutta huomasivat myös sen terapeuttisuuden potentiaalin.
Sitten päästiin itse asiaan. Nopea infoähky sarjakuvien kerrontakeinoista ja hieman ohjeistuksen sulattelua tee- ja kahvitauolla, jonka jälkeen tutkijat tarttuivat kyniin, kumeihin, lainasivat viivotinta, kokeilivat tusseja ja synnyttivät paperille uusien, modernien supersankareiden alkioita. Hiljaisuuden rikkoi vain kynien rapina ja satunnaiset hämmentyneet lausahdukset keskittyneestä hiljaisuudesta.
 |
| Heidin hahmo ottaa muotoaan. |
 |
| Essillä on ideat selvillä. |
 |
| Janin sarjiksen syntyprosessia. |
Reilun kolmetuntisen setin aikana mielikuvitus lensi kuin Teräsmies konsanaan synnyttäen huikeita hahmoja ja tutkijoille sopivia sankareita. Vaikka aika koettiinkin varsin lyhyeksi tuotosten viimeistelyyn, lopputulokset puhuvat puolestaan. Työpaja pursui iloa ja luovuutta, ja piirtämiskynnyksiäkin ylitettiin sopivin, värikkäin askelin. Luvallinen luovuushetki sai tutkijoiden parissa kannatusta. Ehkä jatkossa järjestämme laitoksen piirustelupäivän?
 |
| Susannen Hahmottaja. |
 |
| Tanjan Organizadora. |
 |
| Janin oravasankari, joka ei osannut valita kahdesta hyvästä nimestä. |
 |
| Essin Päättelijä |
 |
| Heidin Näkijä |
Katja Kontturi
